Ruiskimista Mersukorjaamolla

Mercedes-Benzillä on vakava laatuongelma uusien 2.1l BlueEfficiency -moottoreiden ruiskusuuttimien kanssa. Näitä on mm. C-, E- ja GLK-sarjojen 220CDI- ja 250CDI-malleissa. Oman auton kohdalle sattui lokakuussa korjaamokäynti, joka venyi viikon mittaiseksi. Tapaus hoidettiin näennäisen esimerkillisesti. Korjauksen ajaksi annettiin vuokraamon E-Mersu, josta ei tarvinnut maksaa kuin polttoaine ja tuulilasivakuutus. Se, mitä ei hoidettu esimerkillisesti, oli itse korjaus. Tehtaan ohjeiden mukaan moottoriin vaihdetaan nimittäin ainoastaan se rikki mennyt suutin, muut kolme jätetään odottamaan kohtaloaan. Eikä asiakkaalle kerrota, että korjaus jää vaillinaiseksi. Eikä asiakas arvaa kysyä, kun odottaa, että auto korjataan kokonaan eikä vain osittain. Maailmalle oli päässyt jopa parikymmentä tuhatta autoa, joiden moottoreissa on viallista sarjaa olevia suuttimia.


Tänään pamahti seuraava suutin. Sijaisautoksi tarjottiin Citroen C3. Kun tämä ei pienen kokonsa takia kelvannut, vaihtoehdoksi tarjottiin Avensista, jota ei tosin ehditty hakea ajoissa kun hinausauton tulo kesti turhan kauan.

Vehon jälkimarkkinointipäällikön Markku Isokselan mukaan Veholla ei ole muuta mahdollisuutta kuin toimia tehtaan ohjeiden mukaan. Itse asiassa uusia suuttimia ei voi tilata kuin auton valmistenumeron perusteella ja ainoastaan rikkoutuneiden korvaamiseksi, ei vielä toimivien suuttimien korvaamiseksi. Näin asiakkaan autolle annetaan neljä mahdollisuutta vierailla korjaamolla yhden tiedetyn tyyppivian takia. Isokselan alaisen mukaan takseihin vaihdetaan heti kaikki suuttimet, Isokselan mukaan loput suuttimet vaihdetaan takseihin toisen suuttimen hajoamisen jälkeen.

Mercedes laittoi kyseisten moottoreiden tuotannon seis muutamaksi viikoksi. Mutta sen jälkeen iski ahneus. On ilmeisesti parempi myydä uusille asiakkaille autoja kuin hoitaa jo myydyt autot kerralla kuntoon.

Suosittelen saman kohtalon kokeneita vaatimaan auton korjaamista asiallisesti kaikki viallista sarjaa olevat suuttimet vaihtamalla. Muu ei ole hyväksyttävää.

Päivitys 29.1.2010:

Mersuja käsittelevällä brittikeskustelupalstalla olleiden tietojen perusteella tätä moottorimallia käyttävien autojen tuotanto on nyt ollut jo jonkin aikaa kokonaan seis. Uusimmat suutinversiot näyttävät toimivan ja niitä asennetaan rikkoutuneisiin autoihin. Ja ilmeisesti jossain vaiheessa tänä vuonna kaikki rikkoutuvat suuttimet vaihdetaan parempiin. Tehtaan tuotanto ei ymmärrettävästi pysty mahdottomiin joten aikaa menee todennäköisesti useita kuukausia.

Haartmanin sairaala

Haartmanin sairaala on nyt avattu. Hyvä, että Marian sairaalan infernosta päästiin vihdoin ihmiselle sopiviin tiloihin. Paikka on kuitenkin suunniteltu ainoastaan ambulanssilla, taksilla tai julkisilla liikennevälineillä saapuville. Liikennemerkit kieltävät päivystysvastaanoton eteen ajamisen. Liikennemerkkit paikalle sijoittaneen suunnittelijan mielestä nimittäin edes silmä- ja korvasairaalan ja Haartmanin sairaalan välissä sijaitseville maksullisille asiakaspysäköintipaikoille ei saisi ajaa. Haartmaninkadun suunnasta tullessa näkyvissä on vasemmalle kääntymisen kieltävä liikennemerkki lisäkilvellä "Ei koske ambulanssi- ja taksiliikennettä" ja liikenneympyrän kierrettyään näkee oikealle kääntymisen kieltävän liikennemerkin, joka tosin on vasemmalla puolella ajorataa, jolloin sen noudattamatta jättäminen ei ole rangaistavaa.

Tilanne on ollut tällainen jo pitkän aikaa, mutta olisi voinut odottaa, että uuden päivystyksen valmistuttua liikennejärjestelytkin olisi laitettu kuntoon.

Päivitys 3.11.2009:

Tilanne on nyt korjattu ja kääntymiskieltomerkit on poistettu.

Äänitekniikkaa kohtuuhinnalla

Minulla oli lapsena etuoikeus saada viettää lukuisia iltoja isäni työpaikalla Suomen Kansallisoopperassa, joka tuolloin toimi nykyisen Aleksanterin teatterin talossa Bulevardilla. Tutuiksi tulivat Straussin Mustalaisparoni, Puccinin Tosca, Kuusiston Muumiooppera, Madetojan Pohjalaisia ja monet muut.

Lavan takana kiinnosti tekniikka, sekä valo- että äänitekniikka. Valotekniikkaa selostivat Orvo Leinonen sekä edesmennyt Simo Järvinen. Ääniguruksi tuli 70-luvun alussa Kari Tiitinen, joka sen ajan näkökulmasta kohtuuhinnalla pisti talon äänitekniikan hyvään kuntoon. Orvo muuten laittoi sitten vähän myöhemmin 80-luvulta alkaen talon tietotekniikan kuntoon.

Kotona meillä oli tuolloin kotikelanauhuri ja halvat mikrofonit. Näillä tehtiin äänityksiä sekä laulu- että pianoesityksistä. Laatu ei ollut kehuttava. Tuolta ajalta jäi kipinä siihen, että joskus vielä voisi itse omilla laitteilla tallentaa ääntä ja ehkä jopa musiikkia vähän parempilaatuisena. Isäni ehti nipin napin nähdä ja kuulla sen, että tämä toteutui. Kun 70-luvulla äänen tallentamiseen tarvittiin parin tuhannen silloisen markan mikrofonit, parin kymmenen tuhannen mikseri ja kymppitonnin kaksiraitakelanauhuri, nykyään samaan tulokseen pääsee 150e mikrofoneilla ja 800e neliraitanauhoittimella. Lisäksi tarvitaan tietokone, mutta sellainen on muutenkin melkein jokaisella.

Onnekseni tallentamisen kohteena on klassinen musiikki ja pienet kokoonpanot. Tällöin mikrofoneja ei tarvita kovin monta, yleensä pärjää neljällä. Jälkikäsittelykin on minimaalista, yleensä miksataan pianon sisämikrofonit kahdella muulla mikrofonilla stereoparina tallannettuun ääneen. Ylipäästösuodatuksella voi ottaa ympäristön pahimmat jytinät pois ja lopputuloksena on kaupallisiin äänityksiin, ainakin live-sellaisiin, verrattava tulos.

Kalustoa on nykyään seuraavasti:

• Presonus FP10: Käytetään silloin kun 4 mikrofonia ei riitä
  
• Edirol R-44: tämän kanssa ei tarvita äänitystilanteessa tietokonetta
  
• RØDE NT1-A: Muutama yleiskäyttöinen vähäkohinainen suurikalvoinen kondensaattorimikrofoni
• AKG C1000S: Ostin näitä pari kappaletta aikoinaan käytettäväksi vanhan äänityslaitteen kanssa, joka ei antanut phantom-sähköä.
• Jalustoja, kaapeleita, adaptereita ynnä muuta sälää.

Kaapeleissa ja niiden liittimissä ei kannata säästää. Jos ostaa ensin halvat, joutuu ostamaan seuraavaksi ne hyvät. Neutrikin liittimiä saa ostaa kohtuuhinnalla Elfalta ja jos tarvitsee enemmän, kannattaa hankkia suoraan Noretronilta. Liittimien juottamisesta lisää ehkä joskus myöhemmin, kuvien kanssa. Voi ostaa toki myös valmiita kaapeleita liittimineen. Itse tekemällä ei nimittäin pääse kovin hyville tuntipalkoille.

Laaduton kelloseppä

Laatukoru on nyt möhlinyt kaksi kertaa. Kolmatta kertaa ei minun kohdallani tule. Eikä ystävieni kohdalla. Vein vajaa kuukausi sitten Rado-kelloni Ison Omenan Laatukoruun edelleen lähetettäväksi paristonvaihtoon maahantuojan kellohuoltoon. En kysellyt kellon perään sen kummemmin, koska minua oli varoitettu prosessin kestävän jopa neljä viikkoa. Eilen ajattelin tiedustella kellon tilannetta. Muutamien puhelujen jälkeen selvisi, että kello oli valmiina. Kun tiedustelin, missä pariston- ja tiivisteiden vaihdon yhteydessä tehtävän tiiviystestauksen testilipuke on, ilmoitettiin kelloa luovutettaessa, että paristonvaihdon olikin tehnyt heidän oma kelloseppänsä. Kellon mukana ei ollut vanhoja tiivisteitä, tiiviystestauslipuketta, ei mitään muuta kellon lisäksi.

Tehtiin sitten lopulta kuten olisin halunnut alkujaankin tehdä: Vein kellon itse maahantuojan huoltoon, josta sen myös aikanaan haen. Jostain syystä maahantuoja on halunnut järjestää asiat niin, ettei töitä ei voi toimittaa heille suoraan, vaan ainoastaan jälleenmyyjien kautta. Järjestely on asiakkaalle hankala ja kuten nyt nähtiin, epäluotettava.

Oma lukunsa on Laatukorun toimitusjohtajan asenne. Hän ei tunne edustamiensa tuotteiden huoltokäytäntöjä. Eikä hän käydyn puhelinkeskustelun perusteella halua tietää asiasta mitään. Eikä hän halua ottaa vastaan reklamaatioita alaistensa toiminnasta. Kuulemma hänen asenteensa maahantuojan suuntaan ei ole juuri sen rakentavampi.

Se edellinen möhläys oli se, että kahteen kaiverruksia lukuun ottamatta identtiseen kalvosinnappipariin tilatut kaiverrukset onnistuttiin tekemään selkeistä piirustuksista huolimatta juuri täsmälleen väärin.

Lisäys 30.9.2009:

Toissapäivänä soittivat maahantuojalta, kello oli valmis. Kävin tänään hakemassa. Mukana oli vanha takakannen tiiviste, nuppiakselin tiiviste, takakannen ruuvit sekä tiiviystestauslaitteiston tulostuslipuke. Lasku menee Laatukorulle. Yhdessä vaihdetussa ruuvissa näkyi, että ruuviavain oli aavistuksen lipsahtanut tai kierretty liian suurella momentilla.