2009-10-08

Haartmanin sairaala


Haartmanin sairaala on nyt avattu. Hyvä, että Marian sairaalan infernosta päästiin vihdoin ihmiselle sopiviin tiloihin. Paikka on kuitenkin suunniteltu ainoastaan ambulanssilla, taksilla tai julkisilla liikennevälineillä saapuville. Liikennemerkit kieltävät päivystysvastaanoton eteen ajamisen. Liikennemerkkit paikalle sijoittaneen suunnittelijan mielestä nimittäin edes silmä- ja korvasairaalan ja Haartmanin sairaalan välissä sijaitseville maksullisille asiakaspysäköintipaikoille ei saisi ajaa. Haartmaninkadun suunnasta tullessa näkyvissä on vasemmalle kääntymisen kieltävä liikennemerkki lisäkilvellä "Ei koske ambulanssi- ja taksiliikennettä" ja liikenneympyrän kierrettyään näkee oikealle kääntymisen kieltävän liikennemerkin, joka tosin on vasemmalla puolella ajorataa, jolloin sen noudattamatta jättäminen ei ole rangaistavaa.

Tilanne on ollut tällainen jo pitkän aikaa, mutta olisi voinut odottaa, että uuden päivystyksen valmistuttua liikennejärjestelytkin olisi laitettu kuntoon.


Päivitys 3.11.2009:

Tilanne on nyt korjattu ja kääntymiskieltomerkit on poistettu.

2009-10-03

Äänitekniikkaa kohtuuhinnalla


Minulla oli lapsena etuoikeus saada viettää lukuisia iltoja isäni työpaikalla Suomen Kansallisoopperassa, joka tuolloin toimi nykyisen Aleksanterin teatterin talossa Bulevardilla. Tutuiksi tulivat Straussin Mustalaisparoni, Puccinin Tosca, Kuusiston Muumiooppera, Madetojan Pohjalaisia ja monet muut.

Lavan takana kiinnosti tekniikka, sekä valo- että äänitekniikka. Valotekniikkaa selostivat Orvo Leinonen sekä edesmennyt Simo Järvinen. Ääniguruksi tuli 70-luvun alussa Kari Tiitinen, joka sen ajan näkökulmasta kohtuuhinnalla pisti talon äänitekniikan hyvään kuntoon. Orvo muuten laittoi sitten vähän myöhemmin 80-luvulta alkaen talon tietotekniikan kuntoon.

Kotona meillä oli tuolloin kotikelanauhuri ja halvat mikrofonit. Näillä tehtiin äänityksiä sekä laulu- että pianoesityksistä. Laatu ei ollut kehuttava. Tuolta ajalta jäi kipinä siihen, että joskus vielä voisi itse omilla laitteilla tallentaa ääntä ja ehkä jopa musiikkia vähän parempilaatuisena. Isäni ehti nipin napin nähdä ja kuulla sen, että tämä toteutui. Kun 70-luvulla äänen tallentamiseen tarvittiin parin tuhannen silloisen markan mikrofonit, parin kymmenen tuhannen mikseri ja kymppitonnin kaksiraitakelanauhuri, nykyään samaan tulokseen pääsee 150e mikrofoneilla ja 800e neliraitanauhoittimella. Lisäksi tarvitaan tietokone, mutta sellainen on muutenkin melkein jokaisella.

Onnekseni tallentamisen kohteena on klassinen musiikki ja pienet kokoonpanot. Tällöin mikrofoneja ei tarvita kovin monta, yleensä pärjää neljällä. Jälkikäsittelykin on minimaalista, yleensä miksataan pianon sisämikrofonit kahdella muulla mikrofonilla stereoparina tallannettuun ääneen. Ylipäästösuodatuksella voi ottaa ympäristön pahimmat jytinät pois ja lopputuloksena on kaupallisiin äänityksiin, ainakin live-sellaisiin, verrattava tulos.

Kalustoa on nykyään seuraavasti:
  • Presonus FP10: Käytetään silloin kun 4 mikrofonia ei riitä
  • Edirol R-44: tämän kanssa ei tarvita äänitystilanteessa tietokonetta
  • RØDE NT1-A: Muutama yleiskäyttöinen vähäkohinainen suurikalvoinen kondensaattorimikrofoni
  • AKG C1000S: Ostin näitä pari kappaletta aikoinaan käytettäväksi vanhan äänityslaitteen kanssa, joka ei antanut phantom-sähköä.
  • Jalustoja, kaapeleita, adaptereita ynnä muuta sälää.
Kaapeleissa ja niiden liittimissä ei kannata säästää. Jos ostaa ensin halvat, joutuu ostamaan seuraavaksi ne hyvät. Neutrikin liittimiä saa ostaa kohtuuhinnalla Elfalta ja jos tarvitsee enemmän, kannattaa hankkia suoraan Noretronilta. Liittimien juottamisesta lisää ehkä joskus myöhemmin, kuvien kanssa. Voi ostaa toki myös valmiita kaapeleita liittimineen. Itse tekemällä ei nimittäin pääse kovin hyville tuntipalkoille.

2009-09-25

Laaduton kelloseppä


Laatukoru on nyt möhlinyt kaksi kertaa. Kolmatta kertaa ei minun kohdallani tule. Eikä ystävieni kohdalla. Vein vajaa kuukausi sitten Rado-kelloni Ison Omenan Laatukoruun edelleen lähetettäväksi paristonvaihtoon maahantuojan kellohuoltoon. En kysellyt kellon perään sen kummemmin, koska minua oli varoitettu prosessin kestävän jopa neljä viikkoa. Eilen ajattelin tiedustella kellon tilannetta. Muutamien puhelujen jälkeen selvisi, että kello oli valmiina. Kun tiedustelin, missä pariston- ja tiivisteiden vaihdon yhteydessä tehtävän tiiviystestauksen testilipuke on, ilmoitettiin kelloa luovutettaessa, että paristonvaihdon olikin tehnyt heidän oma kelloseppänsä. Kellon mukana ei ollut vanhoja tiivisteitä, tiiviystestauslipuketta, ei mitään muuta kellon lisäksi.

Tehtiin sitten lopulta kuten olisin halunnut alkujaankin tehdä: Vein kellon itse maahantuojan huoltoon, josta sen myös aikanaan haen. Jostain syystä maahantuoja on halunnut järjestää asiat niin, ettei töitä ei voi toimittaa heille suoraan, vaan ainoastaan jälleenmyyjien kautta. Järjestely on asiakkaalle hankala ja kuten nyt nähtiin, epäluotettava.

Oma lukunsa on Laatukorun toimitusjohtajan asenne. Hän ei tunne edustamiensa tuotteiden huoltokäytäntöjä. Eikä hän käydyn puhelinkeskustelun perusteella halua tietää asiasta mitään. Eikä hän halua ottaa vastaan reklamaatioita alaistensa toiminnasta. Kuulemma hänen asenteensa maahantuojan suuntaan ei ole juuri sen rakentavampi.

Se edellinen möhläys oli se, että kahteen kaiverruksia lukuun ottamatta identtiseen kalvosinnappipariin tilatut kaiverrukset onnistuttiin tekemään selkeistä piirustuksista huolimatta juuri täsmälleen väärin.

Lisäys 30.9.2009:

Toissapäivänä soittivat maahantuojalta, kello oli valmis. Kävin tänään hakemassa. Mukana oli vanha takakannen tiiviste, nuppiakselin tiiviste, takakannen ruuvit sekä tiiviystestauslaitteiston tulostuslipuke. Lasku menee Laatukorulle. Yhdessä vaihdetussa ruuvissa näkyi, että ruuviavain oli aavistuksen lipsahtanut tai kierretty liian suurella momentilla.